Vähään aikaan en ole jaksanut taas kirjoittaa. Kai sitä elämässä kokoajan tapahtuu, mutta välillä tulee tunne, että kun meille kokoajan tapahtuu kaikenlaista ikävää, että saako minusta sellaisen marisevan kuvan.
Kaikesta huolimatta olen peruspositiivinen ihminen ja lähes aina jaksan katsoa luottavasti tulevaan.
Mutta kuten meillä on tapana, niin meille tosiaan sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa lemmikkirintamalla. Kissa oli ollut tappelussa ja saanut pureman jalkaan, joka tulehtui ja tarvittiin antibioottikuuri. Pikku juttu maalaiskissan omistajalle...näitä rajariitojen tuloksia paikkaillaan aina välillä. Mutta toissapäivänä sai koiramme epileptisen kohtauksen. Se ei parane antibiootilla...
Mutta jos nyt jotain positiivistakin kuuluisi niin poikamme sai eskarista taas kovasti kehuja. Olimme keskusteluissa päiväkodilla ja tuntui, että ongelmia ei tosiaan oikein missään asiassa ollut, että piti ihan tikusta tehdä asiaa, että missä asiassa pitäisi kehittyä. Tehtävistä oli suoriutunut lähes täydellisesti, vaikka sellaista ei vielä odoteta lähimainkaan. Ja se mikä sydäntä eniten lämmittää on se asia, että lapsemme on niin sosiaalinen, reipas ja innostuvainen. Kovasti kiittelivät myös lapsemme avoimuutta ja keskustelutaitoja. Voitte varmaan kuvitella kuinka ylpeitä olemme hänestä :o).
Ei tässä paljoa elukoiden sairastelut paina, kun saamme olla näin mahtavien lasten vanhempia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ei me ajatella, että olet valittaja. En minä ainakaan. :)
Onnea eskarilaiselle! Meillä on ollut kieliongelmia eskarissa (täällä aloitetaan 5-vuotiaana), mutta tämä viikko on ollut helpompi.
ps. Sanavahvistuksen kirjaimet ovat hauskasti tttsz, eikö se ole kuin erikoisesti painotettu Tuazophia? :)
Lähetä kommentti