Lomamielellä

Lauantaina pääsin juhlimaan oikein kunnolla kesäloman alkua. Kavereita oli kutsuttu kylään ja lapset olivat vielä mummolassa. Olimme tehneet ladosta lavan ja tanssiareenan. Ilta menikin mukavasti laulaen ja tanssien. Zembet soi ja jossain vaiheessa laulettiin taistolaislauluja, kuka osasi kuka ei. Hauskinta kuitenkin oikeastaan oli kun teimme nauruterapiat, eli aloitimme monotonisella hohottamisella, joka sitten vaihtui sydämen pohjasta pulppuavaksi naurun remakaksi, josta ei kertakaikkiaan meenannut tulla loppua. Vatsaan sattui ja tuntui, että tikahtuu siihen paikkaan. Kuitenkin teki hyvää, niin hyvää, että on ihan pakko harrastaa moista useamminkin.
Nyt olen lapsia kotiin hakemassa mökiltä. Hauskaa on ollut, mutta mummo ja ukki on aikas väsyneitä. Eikä ihme. Itsekkin meenasi pinna kärventyä kun reippaat lapsoset keksivät jos jotakin ja mikään mikä kotona toimii (mm. nukuttaminen) oli laitettu uuteen uskoon. Joten pikkuisen tietää taas töitä, kun muistellaan, että mitens ne säännöt kotona menikään. Mutta onneksi on loma ja ainaki periaattessa ei pitäisi olla mitään pakkomenoja.