Nyt on kädet maalissa ja olkapäät punaisina. Viikonloppuna teimme lammen rantaan (joka kaivettiin syksyllä) hiekkarannan. Koko perjantai iltapäivän ja lauantaipäivän vietin lapioidessa hiekkaa ja vedessä levittäessä hiekkaa. Olkapäät paloivat ja hiekkaa oli joka korvissa ja varpaanväleissä. Lopputulos kuitenkin palkitsi. Lapset rakastivat uutta ihanaa rantaa ja itsekkin oltiin tyytyväisiä mukavaa lökäilypaikkaamme. Loppuajan viikonlopusta vietimme maalaten taloamme ja rimoja laittaessa.
Jossain välillä innostui tekemään kukkapenkkiä. Kaivoin kuoppaa ja löysin 20 cm syvyydestä yhtäkkiä hiiltä. Piilevä arkeologi minussa jatkoi kaivauksia ja löysin selvät kerrostumat. Päällä oli savimaata ja sen alla pieni kaistale humusta, sen alla taas ohut kerros hienoa hiekkaa ja sen alla taas punaista maa-aineista. sieltä täältä hiekkakerroksesta löytyi hiilen palasia.
Olisiko kyseessä kenties vanha nuotiopaikka, vaiko kenties vaan metsäpalon jäänteitä. Aikani kuoppaa kaivettuani ja odottaen löytäväni jotain mielenkiintoista täytin kuitenkin kuopan ja istutin kukat. Ajatuksiin jäi kuitenkin kaihertamaan ajatus, että asuisimme vanhalla ihmisten asuinsijoilla. Ehkä kukkulan laki on ollut saaren ranta, vesihän on vallannut tämän osan Suomesta joskus lähes kokonaan.
Tänään aamulla lapset lähti viikon lomalle Ukin ja Mummon mökille. Itse pakerran vielä töissä ja illat tehdään sitten taloa kuntoon. Meille ei siis lomailusta ole tietoakaan, mutta ainakin saan ilman huonoa omaatuntoa tehdä maalaus ja rakenteluhommia kaikki illat... ei ole lapset hamuamassa huomiota. Ikävä kyllä tulee jo nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti