Odotan lomaa. Enään reilu viikko ja sitten se alkaa. Minä kuten varmaan kaikki muutkin ovat ennen lomaa ajatelleet, kuinka kuukausi täyttyy kaikesta kivasta puuhastelusta. Kuinka tekemättömät työt sujuvat kuin itsestään. Onhan nyt aikaa ja siitähän se on aina ollut kiinni...vai onko?
Koen olevani jo tarpeeksi vanha olemaan kyyninen. Lomalla saan tehtyä ehkä kaksi niistä kahdestakymmenestä asiasta jotka vielä ennen lomaa luulin saavani tehtyä.
Mutta silti odotan tuota mystistä aikaa innolla. Rytmi menee sekaisin, viiniä ja olutta kuluu normaalia enemmän ja saan maistiaisen vapauden tunteesta. Siitä jota koin jatkuvalla syötöllä kun olin 20 ja risat.
Mutta jotta lomalle lähtö ei olisi liian helppo tai jotta jotain pientä vaaran tunnetta säilyisi, on ensiviikolla kaksi tutkimuskäyntiä. Toinen minulla ja toinen miehelläni. Minä saan kuulla onko minulla jotain mikä on vakavaa ja vaatii vähintäänkin pari operaatiokäyntiä vai oliko kyseessä väärä hälyytys. Mieheni käynti koskee selkävaivoja, jotka rajoittavat elämäämme jo todella paljon. Tämäkin käynti on tärkeä. Voidaanko leikata vai annetaanko kärsiä...
Mutta onneksi elämä on pitkästä aikaa tänä kesänä tuntunut ja maistunut hyvältä. Olen osannut nauttia ja rentoutua. Pinna ei kiristy yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Tuntuu, että elämä tosiaan voittaa ja voi jopa olla tosi jees. Mutta sitä suuremmalla pellolla odotan ensiviikkoa.
Yksi ystäväni sanoi kerran, että elämä kusee niskaan ja jos joskus ei kuse niin ränni on vain tukossa ja kohta tulee kahta kauheammin. Jos häntä uskon niin ensiviikolla sitten ropsahtaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti