Kutsuttuja ja kuokka vieraita

Viikonloppu meni kivasti vieraiden parissa. Lauantaina oli kylässä adoption kautta ystäviksi tullut perhe. Heidän tyttö on meidän poikaa vuoden vanhempi, ovat siis tunteneet ihan pienestä asti. Ja mitäs kävikään...meidän tyttöjen pusuja kaihtava poikamme juoksi tytön perässä suu mutrulla ja kun ei saanut sitä kovasti haluamaansa suudelmaa niin oli silmin nähden pettynyt. Itkukin pääsi kun tyttö lähti kotiin. Nyt on sitten edessä rakkauskirjeen laadinta.
Sunnuntaina tuli sitten kylään ystävä jota en ollut nähnyt vuosiin. Yhteys on säilynyt ja oli ihana vaihtaa kuulumisia. Hänen poikansa on myös samoja ikiä poikamme kanssa ja heidän välillään on jokin kummallinen side. He riitelevät ja leikkivät. Leikit menee hyvin yhteen ja ovat monella tapaa samanlaiset pojat. Välillä sitten tulistuvat, mutta saavat itse sovittua kinansa.
Meidän jätkä aloitti myös viikonloppuna uuden harrastuksen, sählyn. Uskon, että se sopii hänelle hyvin. On liikunnallinen ja seurallinen luonteeltaan.

Sairaudet menee nyt vuoron perää mieheni kanssa. Minä olen kokoajan paremmassa kunnossa. Haavat ovat parantuneet ja liikkuminen muuttuu helpommaksi päivä päivältä. Mieheni selkä taas vihoittelee ja on nyt ollut eilen ja tänään todella kipeä. Huomenna on sitten meno lääkäriin ja toivottavasti saa edes sopivat särkylääkkeet. Hänellä ei sellaisia ole ollut.Yksi lääke on joka auttaa jonkun verran, mutta se tarkoittaa sitä, että nukkumaan on mentävä sen perästä. Menee kuuppa niin sekaisin siitä. Se mitä minä olen saanut selkääni on taas hänelle sopimaton, hänelle tulee paha olo siitä. Minulle ei tule taas mitään sivuvaikutuksia. Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Ei kai sitä saa selville kuin kokeilemalla mikä lääke sopii.

Pieniä iloja viikonloppuna oli myös luonnon seuraaminen. Peuroja tuli pellolle syömään, yhteensä kuusi nähtiin. On ne kauniita eläimiä, tuntuu vaan, että niitä on vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Ennen niitä näki joka päivä, mutta nyt nämä oli syksyn ensimmäiset peurat jotka näin meidän pellolla. Kurkia myös lensi viikonloppuna ylitsemme. Meidän vieressä on isot peltoaukeat jonne tulee joka syksy isoja parvia kurkia ja joutsenia.
Mutta aiheuttaa se luonto harmiakin kun tulee väärään paikkaan... Kuokkavieraamme, herra hiiri piti minua monta yötä hereillä rapinallaan keittiössä. Ajoin sen pois ja menin takaisin sänkyyn, meni 10 minuuttia, juuri sen verran, että pääsin uudelleen uneen, kun hiiri aloitti jälleen nakertamisen. Yritin häätää sitä laittamalla valot keittiöön. Kun se ei tepsinyt, laitoin radion päälle, ei vaikutusta. Kaksi yötä tätä, mutta kolmantena heräsin siihen kun loukku napsahti. Viime yön nukuin rauhassa, ihanaa.