Ystävä kaukaa

Minut löysi netin avustuksella ystävä kaukaa menneisyydestä. Ja kaukaa ihan konkreettisestikkin. Olimme lomareissulla yhdessä Kreikan saaressa jossa hän asui perheensä kanssa. Perhe piti ravintolaa johon menimme yhtenä iltana syömään. Me lapset oltiin varmaan kymmenen ikävuoden kiepeillä ja leikittiin tietenkin ihan täysillä kielimuurista välittämättä. Näimme seuraavanakin vuonna, mutta sitten emme enään tavanneet. Muutama kirje kulki Suomesta Kreikkaan ja toisinpäin, mutta sitten kaikki unohtui.
Nyt on vuosia vierinyt ja tapaamme jälleen, virtuaalimaailmassa.
Olen rypenyt itseironiassa ja varmaan itsesäälissäkin lähiajat. Omat syksyn kokemukset ja viimeisimpien vuosien muutenkin rankat ajat on pistäneet huumorin koville. Sitten tapasin tämän ystävän kaukaa menneisyydestä ja hän kertoi minulle omasta elämästään.
Hän sairastui hyvin vakavasti lapsensa syntymän jälkeen. Joutui olemaan rajuissa hoidoissa kaksi vuotta ja ei saa hankkia lisää lapsia bioteitse ainakaan.
Kaikki on niin suhteellista. Ja jokaisella on joku taakka kannettavanaan.
Olin tänään lääkärintarkastuksessa. Kävimme läpi kaikki "vaivani" ja ohessa perheenkin vaivat. Ja lopuksi hän kysyi, että miten se henkinen puoli jaksaa, kaiken tämän keskellä. Sanoi, että hyvin, kun ottaa huomioon mitä kaikkea minulla on meneillään. Pitää suhteuttaa, voisin voida huonomminkin, paljon huonommin. Kärsin stressioireista, mutta nousen joka päivä, hoidan työni, tehtäväni kotona, jaksan keskittyä lapsiin ja jopa uuden oppimiseen.

Ei saa käsittää väärin, en tunne huojennusta jos jollain menee huonommin kuin minulla. On vain hyvä välillä huomata, että monilla, lähes kaikilla on omia raskaitakin taakkoja kannettavanaan ja niistä voi selvitä.