Nimimerkkini saattaa aiheuttaa kysymyksiä. Mutta selitys on mitä ilmeisin :o) Esikoisemme kun opetteli puhumaan, keksi hän asioille omia nimiä. Joskus loogisia ja joskus ei niinkään. Puukarkki tarkoitti hänen kielessään punaherukoita. Hamma oli leipä ja pipahamma tietenkin näkkileipä. Jos hän halusi jotain enemmän kuin yhden hän lisäsi eteen sanan mehma.
Jänis istui maassa laulettiin sanoilla: näänii maamaa tohtolooree tohto.
Ja näitä riitti vaikka kuinka. Kirjoitin onneksi suurimman osan aikanaan muistiin sydämessä kasvanut kirjaan (adoptiolapsille tarkoitettu vauva/lapsikirja).
Joku vuosi sitten tein sanonnoista ja muistakin lapsiemme tiedoista "tietovisa"lautapelin isovanhemmille joululahjaksi. Näin joulun alla, vinkiksi muillekkin, saa hyödyntää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti